Ken onnesta autuudesta laulaa,
vastuun karvaan viestistään saaden taakkaansa.
<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />
Olkoon lohduksi opiksi tää -
ei mennyt ole ensimmäistäkään,
joka ilman rakkauden valoa olisi perille päässyt.
Ken kaksi kertaa samalla;
ensimmäisen ja viimeisen,
levittää siipensä lentoon.
Eivät osu enää jalat maata, ei taakka niskaa paina.
Vaan kerran on lasti raskas kannettava,
jot' tietäis mielessään missä keveys, onni on.
- MPL
Kommentit