Ken onnesta autuudesta laulaa,

vastuun karvaan viestistään saaden taakkaansa.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Olkoon  lohduksi opiksi tää -

ei mennyt ole ensimmäistäkään,

 

joka ilman rakkauden valoa olisi perille päässyt.

 

Ken kaksi kertaa samalla;

ensimmäisen ja viimeisen,

levittää siipensä lentoon.

 

Eivät osu enää jalat maata, ei taakka niskaa paina.

 

Vaan kerran on lasti raskas kannettava,

jot' tietäis mielessään missä keveys, onni on.

 

                                                             - MPL