Luen EU:n integraatiota Mid Term tenttin. Taidan olla nero, sillä ymmärsin kutakuinkin aamulla esitetyn Lauantaiseura TV-ohjelman keskustelua, jossa Jorma Ollila huomautti, että Suomen tulee pitää huolta siitä, että oma kehityksemme ei taannu EU:n kehittymättömyyden imussa. Suurten jäsenvaltioiden päämiesten kamppaillessa hitaan talouskasvun ja valtavan työttömyyden tähden äänestäjien laantuvasta suosiosta, EU:n kehitys on jäänyt toisarvoiseksi vanhojen jäsenvaltioiden poliittisella agendalla.

Ranska ja Saksa vastustavat palveludirektiiviä, joka mahdollistaisi esimerkiksi Suomen kohdalla Virolaisten lääkärien, sekä putkimiesten vapaan ammatinharjoittamisen oman maansa koulutustasokriteereillä meillä Suomessa. Käytännössä suuret vanhat massatyöttömyydestä kärsivät jäsenmaat pelkäävät niin kutsuttua 'sosiaalistadumppausta', eli sitä, että uusien jäsenmaiden heikommin koulutetut, sekä löyhemmin työntekijöiden oikeuksiin suhtautuvat EU kansalaiset valtaisivat ennestään kärsineitä työmarkkinoita, tekemällä töitä, jopa puolet pienemmillä palkoilla, kuin oman maan kansalaiset.

Toisaalta elinkeinoelämän valtuuskunnan EVA:n puheenjohtajana toimivan Nokian pääjohtaja Jorma Ollilan mukaan palvelusektorin entistä tehokkaampi kilpailu auttaisi Eurooppaa. Euroopan talouskasvu on noin 1.5% luokaa, Aasian vetäessä 4 - 8% vauhtia ja Yhdysvaltojen talouden kasvaessa 4% vuosi vauhtia. Talouskasvu puolestaan edesauttaisi uusien työpaikkojen luomista. Ollila huomauttaa, että palvelusektorin kilpailuttaminen on nimenomaisesti suurin kansantaloudellinen ero USA:n ja EU:n välillä, sillä EU:ssa ei laajastiottaen kilpailuteta esimerkiksi terveyspalveluita lainkaan, tästä esimerkkinä Suomi.

EU:n talousalue on jakautunut useaan kansantalouteen, jotka toimivat ainakin vielä jonkin aikaa omaehtoisesti niiden omien kansallistenetujen mukaisesti. Tämä onkin rationaalista, sillä esimerkiksi uusien jäsenmaiden, kuten Tsekin Tasavallan talouskasvu on edelleen voimakasta, noin 5% prosentin vuosiluokkaa. Näin ollen Tsekkien ei kannata toistaiseksi ottaa käyttöön Euroa (2010). Kestävän kehityksen näkökulmasta on rationaalista soveltaa samankaltaista karenssiperiaatetta palveluita vapautettaessa. Vanhojen jäsenmaiden ei kannata avata palvelumarkkinoitaan uusille jäsenmaille ehdoitta ennen, kuin uudet jäsenvaltiot ovat omaksuneet länsimaisen instituutiohallinnon periaatteet käytännössä.  

Elinkeinoelämän on ymmärrettävä, että Eurooppalaisten palvelukulttuurien laadullisessa tasossa on vielä huimia eroja. On Euroopan yhteisen edunmukaista, että uudet jäsenvaltiot adoptoivat esimerkiksi länsimaisen korkeakoulutuksen tason. Kehitykseen voidaan luoda painetta mm. ehdollistamalla palvelusektorin avautumista, sillä että uudet jäsenvaltiot kehittävät oikeuslaitoksiaan ja omaisuuslainsäädäntöään, sekä valtio- ja paikallishallintojaan entistä demokraatisemmiksi, ja kitkevät Keski- ja Itä-Euroopan politiikassa ja liike-elämässä rehottavan korruption, sekä hoitavat ympäristöasiansa kuntoon. Tämä on myös erinomainen kannustin Eurooppalaisille suuryrityksille osallistua kokonaisvaltaiseen kansalaisten Euroopan kehittämiseen. Palveludirektiivin katsotaan ensikädessä hyödyttävän nimenomaan suuryrityksiä, joilla on paremmat valmiudet toimia kansainvälisillä markkinoilla.

Näyttää olevan selvää, että palveluiden avaaminen EU alueella on koko talousalueen edunmukaista, mutta eri asia on se, missä aikataulussa se kannattaa suorittaa, jotta se hyödyttää koko alueen kestävää kehitystä. Nyt onkin erinomaisen tärkeää panostaa vanhojen jäsenmaiden EU -suhteisiin, jotta keskustelu säilyisi raikkaana ja rakentavana. Keskinäisviestinnän kehitys on edellytys, sille että EU jäsenmaiden kansalaiset voivat uskoa EU:n tulevaisuuteen perustuslakiäänestyksen kolkutellessa ovella.